Tervetuloa varaamaan ikimuistoinen loma Lappiin

Ojasta allikkoon

Blogin etusivulle

Kevyt pakkaslumi pöllysi ilmassa kun Rinnemies suihkautti telemarkeillaan viimeiset käännökset Ylläshissin vieressä ennen Y1 Ski pubin terassia. Tunturissa oli kertakaikkisen hieno ja mieltä ylentävä laskettelukeli ja päivän tulisi kruunaamaan after ski´ssä esiintyvä ihanaakin ihanampi Anna Abreu. Rinnemiehen mieli oli päivän puuterilaskuista niin kepeä, että pubiin astuessaan hänen silmiinsä osui heti lähes täpötäyden ravintolan tunnelmaan sopimaton surullinen hahmo, joka kyyrötti yksin kasaan lysähtäneenä aivan pubin perimmäisessä nurkassa. Kun Rinnemies sitten kahvikuppi käsissään istahti miehen pöytään, tämä hätkähti pelokkaasti ja soperteli huulet väpättäen, että ei - ei kai taas - hän ei tosiaankaan ollut kiinnostunut seurasta, vaikka ne kylillä puhuisivat mitä muuta tahansa.

Pitkään pöydässä sitten istua jurotettiin sanaakaan sanomatta. Maansa myyneen näköinen mies vältteli Rinnemiehen katsetta ja siemaisi kulauksen tuopistaan aina aika ajoin. Rinnemies taas tutkaili häpeilemättä nukkavierua pöytäkaveriaan, joka alkoi näyttää jotenkin tutulta. Tämähän oli se etelästä Äkäslompoloon pari vuotta sitten junan tuoma nuori mies, joka työskenteli eräässä kylän safarifirmoista! Moottorikelkoista Rinnemies saikin aihetta kepeään jutusteluun ja varautuneen alun jälkeen oluttaan siemailevan miehen suupielestään ynähtelemät vastaukset alkoivat pikku hiljaa muuttua pitemmiksi ja ystävällisemmiksi. Tunnelma kepeni ja lopulta Rinnemies uskaltautui kysymään, että oliko miehellä jotain murheita, kun hän oli aiemmin näyttänyt niin masentuneelta. Juttukaverin ilme synkkeni heti uudestaan. Pitkään hän vain tuijotti tuoppiinsa, huokaili ja nieleskeli, kunnes nosti uupuneen katseensa Rinnemiehen kasvoihin - arvioi näkemäänsä - ja päätöksensä tehneenä alkoi sitten alistuneella äänellä kertoa tarinaansa.

Mies oli muuttanut töiden perässä Äkäslompoloon, mutta hänen nuori ja kaunis vaimonsa oli jäänyt etelään omiin töihinsä. He elivät siis kaukosuhteessa ja tapasivat toisiaan vain kun mies ehti töiltään matkustamaan varsinaiseen kotiinsa. Miehen työkaverit huomasivat kuinka tärkeä tuore vaimo oli hänelle ja he varoittelivat, että tämän olisi syytä olla varovainen liikkeissään. Nimittäin kaikenlaiset jutut lähtivät tunturissa helposti liikkeelle, miehet opastivat avuliaana. Parempi olisi pidättäytyä näyttäytymästä toisten naisten seurassa, mikäli halusi, ettei nuorikon korviin kantautuisi ikäviä vihjailuja, joita sitten saisi selitellä parhaansa mukaan aina kotona käydessään.

Niinpä mies oli ottanut neuvosta vaarin ja teki kaikkensa, että ei saisi harteilleen naissankarin viittaa. Hän vältteli julkisilla paikoilla naisseuraa niin antaumuksella, että jos esimerkiksi naispuolinen työkaveri halusi ihan vain viattomasti kävellä töistä yhtä matkaa Jounin kaupalle ostoksille, niin mies keksi jonkin tekosyyn, jonka varjolla hän jättäytyi matkasta ja luikki sitten myöhemmin yksin perässä. Raskastahan sellainen jatkuva varoillaan olo ja naisten pakoilu oli, mutta mitäpä parantumattomasti rakastunut nuori mies ei tekisi onnensa säilyttämiseksi, hän tarinansa lopuksi enemmänkin totesi kuin kysyi.

Rinnemies oli kuunnellut tarinaa tarkkaavasti ja hän ymmärsi hyvin mistä mies puhui. Tunturihuhu oli totta totisesti jopa totuutta vahvempi! Kun jokin huhu lähti liikkeelle, niin sitä ei enää mikään todistelu toiseksi muuttanut. Siksipä Rinnemies onnittelikin miestä, että tämä oli kyllä toiminut viisaasti ja kaukonäköisesti. Samalla hän kuitenkin ihmetteli, että vaikka kaikkien ihanien naisten vältteleminen oli varmasti vaikeata, niin eikö kuitenkin miehen pitäisi olla iloinen siitä, että varotoimet olivat toimineet ja huhu ei ollut saanut mahdollisuutta temmeltää pahojaan tehden?

Mies istui hiljaa ja näytti puntaroivan mitä vastaisi. Sitten hän kulautti tuoppinsa tyhjäksi, nousi ylös ja laittoi ryppyisen takkinsa kiinni. Ennen lähtöään hän mulkaisi vielä Rinnemiestä silmiin ja totesi tälle katkeruutta äänessään, että vieraiden naisten välttely toimi kyllä aikansa, mutta sitten vaikutus kääntyi ikään kuin päälaelleen - mies nielaisi - ja loppujen lopuksi jouduttiin ojasta allikkoon.

Rinnemies jäi ihmeissään miettimään miehen sanoja samaan aikaan kun Anna Abreu asteli säihkyvä mekko yllään esiintymislavalle. Pubin hilpeä ja miesvoittoinen yleisö alkoi mylviä sekä taputtaa käsiään ja tuo heleä kaunotar varasti kaikkien huomion. Mutta ei kuitenkaan aivan kaikkien - ja siinä tilanteessa Rinnemiehen oli helppo nurkkapöydästään havaita väkijoukosta ainakin kolme tutun näköistä nuorta miestä, jotka tuijottivat aivan eri suuntaan kuin muut. Miesten katseessa oli sellainen outo palo, jota Rinnemies ei ensin osannut tulkita, mutta kun hän tajusi, että he kaikki seurasivat silmä tarkkana surullisen, mutta salskean komean safarimiehen askellusta kohti ulko-ovea, hänen viattomassa luonnonlapsen mielessään alkoi vähitellen seljetä, kuinka naissankarin mainetta vastaan taistelleelle miesparalle oli lopulta käynyt. Ja vaikka vaimoansa palvovalle etelänmiehelle asioiden saama yllättävä käänne oli varmasti vähintäänkin yhtä kiusallinen kuin alkuperäinen vaara, niin Rinnemies ei voinut olla ihailematta tunturihuhun käsittämätöntä oveluutta ja sitkautta. Hymyillen hän kuvitteli mielessään, kuinka huhu oli ensin hyökännyt edestä, mutta huomatessaan puolustuksen vahvaksi se oli muuttanut suunnitelmaa ja alkanut kiertää vastustajaa etsien heikkoa kohtaa suojamuurista, löytäen sen lopulta ja sitten hyökännyt takaapäin kahta kauheimmin seurauksin!

Rinnemiehen hymy kuitenkin hyytyi tuolla samalla hetkellä kun pubin ulko-ovi painui safarimiehen jäljessä kiinni, sillä kolme kiinnostunutta silmäparia oli nyt kääntynyt suoraan hänen nurkkapöytäänsä kohti. Tunturihuhulla oli jo uusi uhri kiikarissaan.