Asiat tärkeysjärjestyksessä

Blogin etusivulle

Totta vai tarua? -kilpailu

Lue Rinnemiehen tarina – vastaa kysymykseen ja voita!

Osallistu kilpailuun

Eräänä erityisen kirkkaana ja kauniina marraskuun kuutamoyönä Ylälompolo niminen rinnetyöntekijä lähti lumitykkien tarkastuskierrokselle. Hänen oma kelkkansa oli huollossa, joten sillä kertaa hän käytti työparinsa kelkkaa. Pahaksi onnekseen kelkkaa lainannut Ylälompolo ei tiennyt, että Rinnemies oli vähän viritellyt Lynxiään. Siinä oli koneessa potkua enemmän kuin muissa hiihtokeskuksen kelkoissa ja ennen kaikkea sen kaasuvipu oli säädetty huomattavan herkäksi. Niinpä kun Ylälompolo Jokeririnteen ylätasanteella painoi peukalollaan kaasuvipua tavalliseen tapaansa, niin Lynx ampaisikin eteenpäin niin rajusti ja yllättävästi, että Ylälompolo ei ehtinyt kissaa sanoa. Lynx otti kumpareelta ilmaa allensa ja pian Jokeririnnettä pitkin pyöri sekä kauhistunut Ylälompolo kuin myös pillastunut moottorikelkka.

Eipä aikaakaan kun Ylälompolon viipymisestä huolestuneet kollegat jyristivät paikalle. Ison ensiapukelkan kyydissä istui lumetusvuoron toinen mieskaksikko ja Rinnemies maata rönötti levottomana kelkan perään kiinnitetyn reen kyydissä. Seuruetta odotti lohduton näky. Rinnemiehen Lynx makasi lumessa selällään, etupleksi palasina ja jalakset kohti kirkasta tähtitaivasta. Ylälompolo nojasi pöllämystyneen näköisenä lumiaitaan ja piteli tuskaisena jalkaansa. Lumessa oli sekä mustia että punaisia läikkiä siellä täällä.

Rinnemies hyppäsi reen kyydistä, tarkasteli tapahtumapaikan jälkiä ja teki nopean tilannearvion: Nyt vauhtia tai se vuotaa kuiviin! Ammattinsa osaavan miehen varmuudella ja täsmällisyydellä Rinnemies johti nosto-operaatiota reen kyytiin. Siinä piti olla varovainen, ettei pääsisi tapahtumaan lisävaurioita. Pian ensiapukelkka kiisi kohti varikkoa kallisarvoinen lasti kyydissään. Rinnemies mahtui rekeen juuri ja juuri.

Perillä alkoi heti kiivas paikkaaminen kun vuotoa alettiin tukkia ja tarkistettiin muita mahdollisia vaurioita. Päävastuu oli Näkkälälompololla, joka osasi tällaiset hommat parhaiten. Rinnemies oli koko ajan auttamassa. Pehmeästi, mutta varmasti hän piteli parsittavaa kiinni, että se pysyi paikallaan Näkkälälompolon toimenpiteiden aikana. Muut saattoivat nähdä ahdistuksen Rinnemiehen kasvoilla tämän kypärän silmäaukon läpi. Syvä huoli hoidettavasta suorastaan huokui kypärän alta.

Sitä suurempi olikin sitten helpotuksen huokaus kun Näkkälälompolo viimein laski tarvikkeensa käsistään ja katsoi Rinnemiestä voitonriemuisena. Tapaturmasta oli selvitty. Paha vuoto oli tukittu ja kun vain saataisiin uudet nesteet sisään, niin pysyviä vaurioita tuskin jäisi. Rinnemies tarttui Näkkälälompolon käteen molemmilla kourillaan ja vispasi kiitostaan tovin aikaa. Sitten hän sanoi koko pelastusjoukolle, että nyt juotaisiin ensin kahvit ja sitten hoidettaisiin homma loppuun.

Jokeririnteellä Ylälompolo nojasi edelleen lumiaitaan ja katseli Kellostapulin laella hiippailevaa kettua. Sen tumma silhuetti näkyi selvästi kuutamonvalossa. Verenvuoto oli pakkasessa jo ehtynyt, eikä haavakaan jalassa ollut kai kummoinen - särki vain julmetusti eikä jalka kantanut. Hän kohensi peittonaan olevaa vilttiä, jonka Rinnemies oli hänelle viskannut ensiapukelkan pyörähtäessä vihaisesti kohti huoltohallia. Vieressä pauhaava lumitykki alkoi rupruttaa katkonaisesti. Voi ketale, suuttimet jäätää, Ylälompolo mietti harmistuneena, koska tiesi odotuksesta tulevan nyt pidemmän. Hän oli kuitenkin täysin alistunut kohtaloonsa ja tiesi, että kyllä hänenkin vuoronsa aikanaan tulisi. Olihan Ylälompolokin rinnemies ja ymmärsi, että hätätilanteessa piti aina laittaa asiat tärkeysjärjestykseen.

Varaa lomasi lappiin

Liitty Lappi Klubiin tai päivitä profiilitietosi - osallistut 3 vrk:n Lapin loman arvontaan Kesäkisassamme!