Inspiraatiota

Tervetuloa varaamaan ikimuistoinen loma Lappiin


  YLLÄKSEN RINNEMIES

Asiaa, tarinaa ja tunturihuhuja Ylläksen rinteiltä. Ylläksen hiihtokeskuksessa työskentelee valpas Rinnemies, jolla on korkealta tunturista hyvät tarkkailuasemat koko Ylläksen alueelle. Hyppää kyytiin Rinnemiehen Lynxin takapenkille ja pysyt perillä Ylläksen talvikauden tapahtumista.

Pysy kärryillä kuulumisista tykkäämällä Rinnemiehestä myös Facebookissa ja seuraamalla häntä Twitterissä.

Lue lisää

Uskomaton petos

Kauniissa isänmaassamme on käynnissä kaikkien aikojen kieroin salajuoni, Rinnemiehelle valkeni öisellä Ylläksen huipulla ja hän kauhistui ymmärtäessään, ettei kukaan muu ihminen voinut edes aavistaa mitä oli tekeillä!

Rinnemies oli asunut ikänsä tuntureilla ja tunsi kaikki sen asukkaat - niin ihmiset kuin eläimetkin ja kaikki oliot siltä väliltä. Peikoista ja maahisista sekä eri paikkojen haltijoista nyt oli vaikea sanoa, että mihin lahkoon ne kuuluivat. Nämäkin Rinnemies kuitenkin tunsi varsin hyvin ja luonnonlapsena kaveerasi oikeastaan niiden kanssa enemmän kuin omien lajitovereidensa kanssa.

Yhdeltä tutulta peikolta Rinnemies itse asiassa aikoinaan saikin vihiä asiasta. Tämä istui Pirtukirkon baaritiskillä Rinnemiehen vierellä kertoen aamuyön pikkutunneilla epäilyistään. Peikoilla ja maahisilla oli näes tapana vaivihkaa pujahtaa Pirtukirkon hulinaan heti puolen yön jälkeen, jolloin ne sulautuivat muuhun asiakaskuntaan oikein mainiosti. Epäilevänä Rinnemies kuunteli Peikon uskomatonta väitettä, joka oli aivan liian mielikuvituksellinen jopa monenlaista kummaa nähneen ja kokeneen lappilaisen uskottavaksi.

Vuoden 2012 maaliskuussa tästä tapaamisesta oli kulunut jo 30 vuotta. Rinnemies oli monena iltana ihaillut tähtitaivasta pannen merkille, kuinka kaksi erityisen kirkasta tähteä läheni toisiaan ilta illan perään. Ne olivat Jupiter ja Venus - kaksi kirkkainta taivaankappaletta heti auringon ja kuun jälkeen. Ne loistivat niin kirkkaina ja kauniina, että Rinnemiehen oli pakko nousta tunturin huipulle ilta toisensa jälkeen niitä ihailemaan. Joskus sattuivat revontuletkin loimuamaan taivaankannella ja silloin Rinnemies oli melkeinpä pakahtua näkymän kauneuteen. Kyllä oli etuoikeus olla Ylläksen rinnemies tuollaisina hetkinä.

Heti kun hissit suljettiin ja rinnevalot sammutettiin, laittoi Rinnemies telemark sukset jalkaansa ja lähti kipuamaan kohti pimeää huippua. Jo matkalla Rinnemies näki, että nyt kirkkaasti loistavat planeetat olivat lähempänä toisiaan ja näkyivät maahan isompina kuin yhtenäkään aiempana iltana. Huippua lähestyessään Rinnemies alkoi höristellä korviaan. Pimeydestä kuului kummaa vingahtelua ja särinää. Ääni kuulosti jotenkin kaukaisen tutulta. Sehän oli aivan kuin se putkiradio, joka aikoinaan särisi ja vinkui Äkäslompolon vauraimman talon isännän väännellessä ja käännellessä tärkeän näköisenä sen nappuloita heikosti kuuluvaa kanavaa hakien.

Rinnemies kipusi viimeiset metrit huipulle ja sillä samalla silmänräpäyksellä hänen mieleensä palautui Peikon väite maapallolle ujuttautuneista Jupiterin ja Venuksen vakoojista, jotka olivat naamioituneet ennennäkemättömän ovelasti ja juonivat kenenkään ihmisen tajuamatta jotain kieroa näiden pään menoksi! No nyt niitä vakoojia oli sitten valtava tokka Ylläksen huipulla ja Rinnemiehelle valkeni hetkessä noiden tuttuakin tutumpien otuksien uskomaton petos, jolla ne olivat ihmisiä hämänneen jo vuosisatojen ajan!

Rinnemies tajusi nyt, että karvapeitteisten olioiden päässä törröttävät sarvet olivatkin todellisuudessa antenneja, jotka parhaillaan sojottivat suoraan kohti länsilounaisella taivaalla kirkkaana loistavia Venusta ja Jupiteria, joiden komentokeskuksissa planeettojen hallitsijat vastaanottivat agenttiensa salaisia viestejä ja laativat kieroja suunnitelmiaan. Särinä ja vinkuna oli korviahuumaavaa, mutta senkin läpi Rinnemies oli kuulevinaan hälystä erottuvan lakkaamatta toistuvan lakonisen lauseen; Petteri phone home, Petteri phone home.

Rinnemiehen sukset kiisivät alas lujempaa kuin koskaan ennen. Vastuu isänmaan kohtalosta oli niin raskas kantaa, että ensimmäistä kertaa elämässään Rinnemies ei huomannut nauttia kasvoille pärskivästä pakkaslumesta ja jyrkän rinteen tarjoamasta vauhdin hurmasta. Mielessä oli vain yksi ajatus.

Viranomaisten piti viipymättä saada tietää mikä kierous porojen lupsakan olemuksen ja hölmistyneen katseen taakse kätkeytyikään - tai tässähän kuuluttaisiin kohta, sus siunatkoon, Jupiterin paliskuntaan joka ikinen sorkka!

Rinnemies

Julkaistu 10.1.2015

Rinnemiehen talven blogikilpailu on päättynyt!

Voittajaksi selviytyi Sami Helsingistä. Samille lähetetään Ylläksen viikkohissilippu (6 pv), joka on voimassa kevätkauden 2015 loppuun asti.

 

 

RINNEMIEHEN EDELLISET TARINAT:

 

Tilaa syöte