Inspiraatiota

Tervetuloa vieraaksemme,


  YLLÄKSEN RINNEMIES

Asiaa, tarinaa ja tunturihuhuja Ylläksen rinteiltä. Ylläksen hiihtokeskuksessa työskentelee valpas Rinnemies, jolla on korkealta tunturista hyvät tarkkailuasemat koko Ylläksen alueelle. Hyppää kyytiin Rinnemiehen Lynxin takapenkille ja pysyt perillä Ylläksen talvikauden tapahtumista.

Pysy kärryillä kuulumisista tykkäämällä Rinnemiehestä myös Facebookissa ja seuraamalla häntä Twitterissä.

Lue lisää

Sukunsa viimeinen


Vaikka kuinka innokkaasti olisi etsinyt, ei kesällä 2013 Äkäslompolosta olisi pystynyt löytämään hyttysen hyttystä.

Rinnemiehen kollega Rymylompolo kertoi myöhemmin syksyllä, että oli jopa riisunut paitansa poissa tihkusateen jälkeen keskellä tammukkapuron kosteaa ja tiheää rantapusikkoa, eikä yksikään hanakka verenimijä ollut syöksynyt kalastajan hikiselle iholle!

Kyläläiset olivat kovin ihmeissään ja kylän vanhimmat povasivat jo tietysti maailmanlopun olevan tuloillaan. Eihän kukaan nyt niin erityisesti niitä ympärillä iniseviä piikkinokkia toki rakastanut, mutta jotenkin ne vain silti kuuluivat normaaliin suomalaiseen maalaismiljööseen, ja nyt kun niitä ei enää ollut, niin niitä alettiin kaivata.

Mysteeri selvisi joskus heinäkuun alkupuolella pajalalaisen hyttystutkijan Johan Östmanin tekemään kiinnostavaan havaintoon. Hän nimittäin pystyi todistamaan, että oli tapahtunut valtavan laaja sääskivaellus Äkäslompolosta rajan yli Ruotsin Pajalaan. Geneettisten kokeiden tulokset osoittivat selkeästi, että äkäslompololaisperäinen maatiaishyttyspopulaatio oli tehnyt yllättävän ja täydellisen invaasion rajanaapurin puolelle. Hyttystutkija Östman selitti vähän omahyväisesti ilmiötä sillä, että evoluutio ohjaa kaikissa olosuhteissa elämää etsimään itselleen otollisinta elinympäristöä, ja vaikka itikoiden aivot eivät ole suuren suuret, niin kyllä nekin sentään sen verran tajusivat, että Äkäslompolosta kannatti lentää pörähtää Ruotsin puolelle, jossa oli tarjolla huomattavasti jalosukuisempaa verta imettäväksi.

Tämän kun Lompolon isännät kuulivat, niin heitä alkoi potuttaa ankarasti. Pitihän se arvata, että onnekkaat ja äveriäät ruotsalaiset omivat ihan kaiken itselleen. Ensin vietiin kylästä naiset ja nyt sitten vielä sääsketkin! Siksipä olikin iloinen yllätys, kun hillasuolta eräänä sateisena iltana palannut talonemäntä piteli kämmenselällään verta väsyneesti lutkuttavaa pikkuruista itikkaa. Sääskiparka oli ihan ruipelo ja se oli pahasti nälkiintynyt, sillä se oli muuttovaelluksen aikana eksynyt sukulaisistaan jääden ihan yksin ravintoa etsimään.

Äkäslompololaisissa heräsi valtava sääli sääskirukkaa kohtaan ja hiljaisella päätöksellä siitä alettiin pitää yhteistuumin huolta. Sääski sai kaikessa rauhassa lennellä iholta iholle ja sen annettiin imeä verta itseensä sen kuin vain jaksoi. Pian se alkoikin virota ja pulskistua ihan silmissä päivä päivältä, kunnes heinäkuun loppupuolella se oli kasvanut jo lähes kuukkelin kokoiseksi. Pikku itikasta oli kehkeytynyt koko kylän laiskanpulskea lemmikki ja sen verenhalu oli niin loppumaton, että se oli ristitty Rakulaksi.

Jossain vaiheessa Rakula sitten sattui pörähtämään Pirtukirkon kesäterassille ja sen hilpeitä asiakkaita muutaman iltapäivän kupattuaan se tuli niin sanotusti astuneeksi korkin päälle. Nyt sitä ei juuri muualla enää nähtykään. Terassille saapuvia ulkopaikkakuntalaisia lomailijoita varoiteltiin, että ei pidä säikähtää kun kuukkelin kokoinen sääski lehahtaa olkapäälle kymmensenttinen kärkipiikki väpättäen, sillä Rakulahan se siinä vain liittyy seuraan imaisemaan yhden tai pari.

Rymylompolo oli terassin vakioasiakkaita ja Rakula ymmärsi pian lyöttäytyä tämän seuraan aina illan päätteeksi. Se olikin viisas ratkaisu, sillä illat olivat alkaneet kylmetä ja ensimmäiset hallayöt olivat käsillä. Rakula otti tavakseen tarrautua keskiyöllä horjuvasti kotiinsa töpöttelevään Rymylompoloon ja viettää yönsä tämän luona. Sinne se pikkuhiljaa kotiutui ja päivittäin Rymylompoloa imutellen se sitten piuvasi pikkupienissään vuokraisäntänsä tavoin tämän poikamiesboksissa koko pitkän talven.

Kesällä 2014 tilanne hyttysten suhteen jälleen normalisoitui, sillä heti alkukesästä tapahtui Äkäslompolon sääskitilanteen kertaheitolla korjaava korvaava hyttysvaellus, jossa syynä oli se sama evoluutiojuttu, jonka hyttystutkija Östman oli jo edellisenä kesänä tuonut kaikkien tietoisuuteen. Nimittäin tällä kertaa kittiläläiset itikkasuvut olivat saaneet vihiä Äkäslompolossa sijaitsevasta tyhjiöstä ja muuttivat nyt puolestaan innosta pörräten paremmille apajille naapurikunnan puolelle.

Taas saivat kyläläiset läiskiä ja läimiä iholle tuppaavia verenimijöitä entiseen ja totuttuun malliin! Rymylompolon luona talvehtinutta Rakulaa pidettiin kuitenkin edelleen kuin kukkaa kämmenellä ja se sai rauhassa impata nuppinsa turvoksiin Pirtukirkon terassilla joka ikinen ilta. Haikeasti kuitenkin jo ennakoitiin, että ei sääski liene kovin montaa vuotta pysty elämään ja tuskinpa Rakulaakaan enää seuraavana kesänä nähtäisiin. Varsinkin kun loppukesällä paahtaneet helteet näyttivät harventavan hyttyskantaa kovalla kädellä.

Niinpä kun kyläläiset nyt kesän 2015 alussa näkivät, että Rakulahan se sieltä taas leuhahteli imupiikki vipattaen kevätterassille nauttimaan terassiasiakkaiden terästetystä verenkierrosta, he ilahtuivat kovin. Äkäslompolossa suunnitellaankin tiettävästi parhaillaan kesän markkinointikampanjaa Rakulan persoonaan ja vetovoimaisuuteen nojaten. Eikä ihme, sillä onhan se nykyään harvinaisuus, sukunsa viimeinen edustaja.

Jos ette nimittäin vielä sitä sattuneet tietämään, niin viime kesän helteiden aiheuttama ankara kuumuus ja kuivuushan tuhosivat lopulta hyttysten elinmahdollisuudet Ylläksellä kerralla ja armotta, ja kävi niinkin ikävästi, että Greenpeacen mittavista suojelutoimista huolimatta, ne pääsivät täältä kuolemaan sukupuuttoon!

Antamalla neuvosi alla olevaan pulmaan 31.8.2015 mennessä olet mukana Rinnemiehen blogikilpailun arvonnassa, jossa voittaja saa itselleen Ylläksen kausikortin kaudelle 2015 – 2016!

 

Voita Ylläksen kausilippu 2015 - 2016!

Rakula kuului alun perin äkäslompololaisperäiseen maatiaisitikkalajiin nimeltään jänkähyttynen. Kuten Rinnemiehen tarinasta luettiin, niin tämä jänkähyttyspopulaatio muutti lähes kokonaisuudessaan jalosukuisemman veren perässä Ruotsin Pajalaan, jossa se elää ja kukoistaa edelleen. Hyttystutkija Johan Östman on viime aikoina alkanut vihjailla Pajalan kylälehden palstoilla, että populaatio olisi kyllä mahdollista palauttaa alkuperäisille elinsijoilleen Äkäslompoloon, mikäli vain rajan ylittävää halua ja tahtoa löytyy. Pajalasta sitä on kuulemma ainakin alkanut löytyä mitä melkoisesti. Tämä mahdollisuus on herättänyt Äkäslompolossa paljon keskustelua – ja yllättävää kyllä – myös palauttamista vastustavia puheenvuoroja on niissä kuultu runsaasti.

 


RINNEMIEHEN EDELLISET TARINAT:

 

Tilaa syöte